Narusta koriksi, varastoon ja maailmalle
Mifukon kiondo-korin matka alkaa siitä, että käsityöläisnainen Kenian maaseudulla laittaa kaksi pitkää narua eli loimilankaa ristikkäin toisen kahden pitkän narun kanssa. Käsityöläiset punovat koreja kotona arkiaskareiden lomassa itselleen sopivina aikoina, mutta vähintään kerran viikossa he kokoontuvat työskentelemään yhdessä oman itseapuryhmänsä puheenjohtajan kotiin. Yhden korin punontaan kuluu korin koosta ja käsityöläisen kokemuksesta riippuen puolesta päivästä kahteen päivään. Jokaisen koriin merkitään sen punoneen käsityöläisen nimi, ja korin matka varastosta Suomeen ja sieltä jälleenmyyjille ja koteihin voi alkaa.
Anita Lintula
Vierailijapostaus Mifuko Trustin hankepäällikkö Anita Lintula.
Mifukon kiondo-korin matka alkaa siitä, että käsityöläisnainen Kenian maaseudulla laittaa kaksi pitkää narua eli loimilankaa ristikkäin toisen kahden pitkän narun kanssa. Hän kiepauttaa perinteisellä punomistekniikalla toisen lankaparin toisen yli. Näitä loimilankoja lisätään matkan varrella – yhdessä korissa niitä on 50-100. Kyseessä on ns. ripsi-kudos, jota käytetään Suomessa villaraanuissa.
Perinteinen korimateriaali Keniassa on sisal, johon saatetaan yhdistää esimerkiksi puretuista paidoista leikattua narua. Myös muovia käytettiin yleisesti materiaalina vuonna 2009 Minna Impiön ja Mari Martikaisen perustaessa Mifuko-yritystä.
Ensimmäisten vuosien Mifuko-korit olivat värikkäitä (puna-valkoinen, kelta-valko-raidallinen jne.) ja muistuttivat perinteisiä kenialaisia malleja. Näiden rinnalla värimaailmassa kulkivat musta ja valkoinen. Lisäksi on käytetty luonnonmukaisia ja murrettuja värejä kuten lämpimän harmaata ja vaaleansinistä. Luonnollisuus näkyy myös materiaalivalinnoissa – esimerkkeinä sisal, paperi, ylijäämävilla, Ghanassa käytettävä elefanttiheinä ja tansanialainen milulu-ruoho.
Tuotekehitys tapahtuu Suomessa ja Keniassa
Mifukon suunnittelijat Mari Martikainen ja Minna Impiö seuraavat maailman sisustustrendejä, ja niitä kuunnellen suunnittelevat uusia malleja. Uusi malli lähetetään Keniaan tytäryhtiö Punonnan tuotantopäällikkö Ruth Kalondulle, minkä jälkeen Suomen ja Kenian tuotantotiimit tutkivat yhdessä mallia ja suunnittelevat sen toteutuksen. Tämän jälkeen Ruth valitsee muutaman kokeneen käsityöläisten tekemään näytekorin. Uuden materiaalin käyttöönotto vaatii testaamista ja harjoittelua, sillä punominen on erilaista eri materiaaleilla. Yhteinen hionta käsityöläisten kanssa jatkuu kunnes sekä Kenian että Suomen tuotantotiimit ovat tyytyväisiä uuteen korimalliin. Ruth järjestää käsityöläisnaisille tarvittaessa lisäkoulutusta, jotta uuden korimallin teko onnistuu jouhevasti laajemmassa mittakaavassa.
Käsityöläiset punovat koreja kotona arkiaskareiden lomassa itselleen sopivina aikoina, mutta vähintään kerran viikossa he kokoontuvat työskentelemään yhdessä oman itseapuryhmänsä puheenjohtajan kotiin. Naiset keskustelevat laatuasioista ja ryhmien toiminnasta, mutta myös henkilökohtaisista huolistaan ja iloistaan saaden näin arvokasta ohjausta ja vertaistukea.
Yhden korin punontaan kuluu korin koosta ja käsityöläisen kokemuksesta riippuen puolesta päivästä kahteen päivään. Lopuksi korit siistitään saksilla, joita suomalainen yritys Fiskars on lahjoittanut Keniaan käsityöläisille. Jokaisen koriin merkitään sen punoneen käsityöläisen nimi, ja korin matka varastosta Suomeen ja sieltä jälleenmyyjille ja koteihin voi alkaa.
