Kirjoittajat: Jacinta Musyoki, Elina Sipilä, Anita Lintula
73-vuotias Alice Mueni Mutisya Kyanziun kylästä Tulimanin alueelta on viljellyt maata suurimman osan elämästään. Hän aloitti viljelyn 1980-luvulla avioiduttuaan. Alicen appivanhemmat uskoivat vahvasti maatalouteen, kannustivat häntä viljelyn pariin ja tukivat jopa hänen opintojaan alalla. 
Viljely on pysynyt hänen elämänsä keskiössä siitä lähtien. Viime vuosina työ on kuitenkin käynyt entistä haastavammaksi. Kuten monet pienviljelijät Alice on joutunut kamppailemaan taimien ja lannoitteiden heikon saatavuuden, rahoituksen puutteen (esim. työvoiman palkkaus ja maanmuokkaus) sekä yhä arvaamattomampien sateiden kanssa.
Uusia tapoja sopeutua
Alice kuuli ilmastoviisaasta viljelystä naapuriltaan ja liittyi Kyanziun Farmer Field Schooliin oppiakseen lisää. Siellä viljelijät kartuttavat osaamistaan yhdessä koulutusten ja käytännön työn kautta.
”Koska minulla on aina ollut intohimo maatalouteen, päätin liittyä mukaan ja oppia lisää”, hän sanoo.
Kenttäkoulussa Alice oppi muun muassa zai-kuoppien käyttöä, sekaviljelyä, viljelykiertoa, varhaista kylvöä, oikeita istutusvälejä sekä parempaa tuholaisten ja kasvitautien hallintaa. Hän alkoi soveltaa näitä menetelmiä omalla tilallaan, ja muutos näkyi selvästi: yhden kasvukauden aikana hänen maissisatonsa kasvoi kahdeksasta säkistä kahteenkymmeneen säkkiin.
”En ole koskaan saanut tällaista satoa kuin tällä kaudella”, Alice sanoo ylpeänä.
Parempi sato on avannut uusia mahdollisuuksia, kuten kodin kunnostamisen ja vesisäiliön hankkimisen.
Enemmän kuin viljelymenetelmiä
Alicen tarina heijastaa myös laajempaa todellisuutta. Monissa maaseutuyhteisöissä naiset kantavat suuren vastuun sekä maatilan töistä että kodista, usein ilman yhtäläisiä mahdollisuuksia maahan, tuloihin tai päätöksentekoon.
”Monilla naisilla ei ole oikeutta omistaa maata. Toisilla ei ole varaa palkata työvoimaa, vaikka he kantavat samalla paljon vastuuta perheestä”, Alice kertoo.
Naisviljelijöille ilmastoviisas viljely ei ole vain sitä, mitä pellolla tapahtuu. Se liittyy myös tietoon, itseluottamukseen ja vahvempaan ääneen arjen päätöksissä.
Sukupuolten tasa-arvoa ja sosiaalista osallisuutta käsittelevässä GESI-koulutuksessa Alice kertoo oppineensa, kuinka tärkeää on ottaa muut aktiivisemmin mukaan kodin ja maatilan päätöksiin. Hän huolehtii nyt siitä, että hänen perheensä jäsenet osallistuvat maatilan hoitoa koskeviin keskusteluihin.
Nykyään hän osallistuu aktiivisesti kotitaloutensa päätöksentekoon, aina siemenvalinnoista maan valmisteluun, viljelysten hoitoon ja työvoiman palkkaamiseen.
Tiedon jakamista ja katse tulevaan
Alicen tila on herättänyt naapurien kiinnostuksen. Monet ovat halunneet ymmärtää, miten hän onnistui parantamaan satoaan. Alice on jakanut oppimaansa ja rohkaissut muitakin kokeilemaan vastaavia käytäntöjä.
”Monet naapurit kysyivät, miten onnistuin parantamaan satoani. Kerroin heille oppimastani ja ilmastoviisaista viljelykäytännöistä”, hän sanoo.
Tähän mennessä ainakin viisi viljelijää hänen yhteisössään on alkanut kokeilla samanlaisia ilmastoviisaita viljelykäytäntöjä opittuaan niistä Alicelta.
Alicen kokemus muistuttaa siitä, että muutos leviää usein viljelijältä toiselle. Kun naiset saavat uusia taitoja ja lisää itsevarmuutta, heistä voi tulla merkittäviä tiedon jakajia omissa yhteisöissään.
”Älä koskaan jätä käyttämättä mahdollisuutta oppia. Jokainen hanke tuo tietoa, joka voi muuttaa elämäsi. Ilmastoviisas viljely on oikea suunta”, Alice sanoo.
Tulevaisuudessa Alice toivoo voivansa kehittää tilaansa edelleen, istuttaa lisää hedelmäpuita ja oppia yhä uusia tapoja viljellä. Hänen tarinansa osoittaa, miten naiset rakentavat kestävyyttä ilmasto- ja taloushaasteiden keskellä – ja miten tuo kestävyys voi kasvaa paljon yhtä maatilaa laajemmaksi.
